Suomalaisia työmarkkinoita on perinteisesti pidetty jäykkinä johtuen ammattijärjestöjen vahvasta asemasta päätöksenteossa. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että työmarkkinamme ovat yllättävänkin joustavat. Joustavat työmarkkinat tarkoittavat yleensä lyhytkestoisia työsuhteita ja niiden ohella työttömyyskausia. Työmarkkinoiden joustot näkyvätkin erityisesti työttömien, ikääntyneiden ja heikosti kouluttautuneiden kohdalla.

Työmarkkinat muuttuneet viimeisen vuosikymmenen aikana

Työmarkkinat ovat muuttuneet myös Suomessa entistä joustavimmiksi viimeisen vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi sosiologian tohtorin Tiina Soinisen mukaan työttömien riskit joutua työttömyyden ja epävakaiden työsuhteiden aiheuttamaan noidankehään on kaksinkertaistunut vuosina 2002–2007. Soinisen mukaan tämä johtuu siitä, että työnantajat ovat alkaneet käyttää työttömiä työnhakijoita erityisesti lyhytaikaisempiin työsuhteisiin.

Joustavien työmarkkinoiden ikävä lieveilmiö on myös se, että erityisesti työttömiä, ikääntyviä ja heikosti koulutettuja käytetään yhä enemmän työvoimakierrossa, joka näkyy heidän kohdallaan pirstaileisina työurana sekä hankaluutena tehdä omaan tulevaisuuteen liittyvä suunnitelmia.

Joustojen lisääntyminen kertoo työmarkkinoiden vapautumisesta kilpailulle. Kun aiemmin työmarkkinapolitiikka oli osa valtion ja työmarkkinoiden aktiivista toimintaa, jolla pyrittiin lieventämään kapitalistisen markkinatalouden lieveilmiönä syntynyttä hyvinvoinnin epätasaista jakautumista, nyt eletään poliittisessa arvomaailmassa, jota hallitsevat uusliberalistiset ja vapaata markkinataloutta kannattavat ajattelutavat.

Vielä ennen 1990-luvun lamaa Suomi eli pohjoismaisen hyvinvointivaltion kultakautta, jossa valtiolla oli aktiivinen rooli huolehtia hyvinvoinnin ja työn mahdollisuuksia kaikille kansalaisilleen, mutta tänä päivänä työmarkkinat toimivat vapaammin kilpailun ja avoimen markkinatalouden sääntöjen mukaan.

Polarisoituvat työmarkkinat

Työmarkkinoiden vapautuminen näkyy myös polarisoitumiskehityksenä, joka tarkoittaa isompaa kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan Suomessa keskipalkkaisten osuus koko työvoimasta on vähentynyt suhteessa sekä korkea- että matalapalkkaisiin, ja tämä juuri on tärkein merkki polarisoituvasta yhteiskunnasta.

Nuorisotyöttömyys Suomessa

Suomessa myös nuorisotyöttömyys on yksi selkeä työmarkkinoita koskettava ongelma. Viime vuosina suomalaisten nuorten työttömyys on ollut reilusti suurempaa kuin EU:ssa keskimäärin: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707282200292882_u0.shtml. Vaikka yleinen työllisyystilanne on myös Suomessa jo lähellä EU:n keskiarvoja, erityisesti alle 25-vuotiaiden työllistyminen on Suomessa monia muita Euroopan maita vaikeampaa.

Erityisesti kouluttamattomien nuorten on vaikea saada töitä ja näin tulla mukaan yhteiskuntaan aktiivisina jäseninä. Myös monilla vastavalmistuneilla, vain vähän työkokemusta omaavilla on ollut vaikeaa rakentaa tulevaisuutta pirstaleisista työsuhteista koostuvassa elämäntilanteessa.

Nykyinen Sipilän johtama porvarihallitus on yrittänyt alentaa nuorisotyöttömyyttä ns. nuorisotakuun kautta. Sen kautta jokainen alle 25-vuotias nuori tai alle 30-vuotias on oikeutettu kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työ-, työpaja-, opiskelu- tai kuntoutuspaikkaan. Nuorisotakuuta on kuitenkin kritisoitu siitä, että se ei tarpeeksi puutu nuorisotyöttömyyden taustalla oleviin rakenteisiin. Joidenkin mukaan enemmän tulisi muuttaa koulutusjärjestelmää siten, että se vastaisi paremmin työmarkkinoiden nopeita muutoksia ja yritysten tarpeita.

Työllisyysaste tällä hetkellä

Suomen työmarkkinatilanne on parantunut parin viime vuoden aikana. Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan toukokuussa vuonna 2018 Suomessa oli yhteensä 241 600 työnhakijaa, mikä oli lähes 50 000 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Työttömien määrät ovat kääntyneet laskuun jo vuodesta 2017, ja muutosvauhti on ollut alenemaan päin molempina vuosina. Vuonna 2018 työttömyysprosentti Suomessa oli 9,2, joka oli lähes 2 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Työttömyyden aleneminen kertoo yleisen taloustilanteen kohentumisesta Suomessa. Suomeen onkin tullut noin 10 000 uutta työpaikkaa viimeisen vuoden aikana.

Työmarkkinatilanne on kohentut tilastojen mukaan kaikissa työntekijäryhmissä. Hyvä uutinen on esimerkiksi se, että vaikeasti työllistyviä on nykyisin vähemmän kuin aikaisemmin. Kuitenkin vakaimmat työmarkkinat Suomessa ovat korkeasti koulutettujen keskuudessa, ja aloista esimerksi informaatioteknologia työllistää hyvin.

Suomen työmarkkinoiden ongelmana on ollut heikko kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Maassammekin on aloja, joissa esiintyy jopa pulaa osaavista työntekijöistä. Toisaalta on taas aloja, joihin on koulutettu liikaa osaajia suhteessa avoinna oleviin työpaikkoihin. Myös alueelliset erot ovat kysynnän ja tarjonnan suhteen suuret. Esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa työvoima tunnetaan korkean työttömyyden alueena ja toisaalta taas Lounas-Suomesta löytyy alueita, jossa muun muassa laivanrakennusalalle on vaikea löytää ammattitaitoista työvoimaa.