Tausta perustuslaissa

Suomi on oikeusvaltio, jossa demokratian pääarvot on määritelty perustuslaissa. Sen mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, ja tähän valtaan kuuluu myös jokaisen kansalaisen oikeus vaikuttaa yhteisiin päätöksiin.

Perustuslaissa myös tuodaan muun muassa esille Suomen poliittisen järjestelmän parlamentaarisuus sekä eduskunnan asema valtioelimistä ylimpänä. Perustuslaki on tärkeä perusta suomalaiselle lainsäädännölle, sillä se määrittelee suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt, periaatteet ja arvorakennelmat. Tällä hetkellä voimassa oleva perustuslaki tuli voimaan 1. marraskuuta 2000.

Suomen perustuslaissa määritellään osin samoja arvoja, mitä on julkaistu myös YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa sopimuksessa. Yksi tärkeimmistä niistä on tasa-arvo, joka on määritelty Yhdenvertaisuuslaissa (3:8) seuraavasti:

”Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Perustuslain mukaisesti Suomea voidaan pitää näin tasa-arvoisena yhteiskuntana, jossa esimerkiksi maailmankatsomus tai sukupuoli ei estä itsensä toteuttamista. Suomen kansalaiset ovat kaikki yhdenvertaisia lain edessä ja suomalaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa kaikkia kansalaisia koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet. Järjestäytynyttä yhteiskuntaa tukevia puitteita ovat siten perustuslaissa määritellyt demokratia, tasavertaisuuteen perustuva oikeusvaltio ja kansalaisten hyvinvointia puolustava hyvinvointivaltio. Nämä kaikki tasa-arvoisen yhteiskunnan mahdollistavat puitteet ovat Suomessa olleet näihin päiviin asti varsin hyvin toteutettuja.

Tasa-arvon toteutuminen käytännössä

Vaikka tasa-arvoinen yhteiskunta on määritelty perustuslaissa, silti Suomessakin on sosiaalista eriarvoisuutta. Maassamme elää monenlaisista syistä yhteiskunnasta syrjäytyneitä, köyhyysrajan alapuolella eläviä eläkeläisiä, työttömiä, sairaita ja asunnottomia. Sotien jälkeen perustettu hyvinvointivaltio on pyrkinyt tasoittamaan rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, silti Suomessakin on eri sosio-ekonomisessa asemassa olevia ihmisiä. Puhutaan yhteiskuntaluokista, jotka muodostuvat samanlaisen elintason, elämäntavan sekä yhteiskunnallisen aseman ja koulutustason omaavista kansalaisista.

Tasa-arvon toteutuminen on kuitenkin meistä jokaisesta kansalaisesta myös itsestä kiinni. On tärkeää seurata yhteiskunnallista keskustelua ja pitää omalta osaltaan puolta omista oikeuksistaan. Tätä toimintaa varten suomalainen oikeusvaltio antaa kuitenkin hyvät mahdollisuudet.

Suomi ei halua olla luokkayhteiskunta

Perinteisesti moderni yhteiskunta on koostunut työväestöstä, keskiluokasta ja yläluokasta, tosin toisinaan on ajateltu tasa-arvo-ajatuksille perustuvan hyvinvointivaltion lopulta poistavan yhteiskuntaluokat kokonaan, jolloin jäljelle jäisivät ainoastaan erilaiset sosiaalikerrostumat.

Myös yhteiskunnan muuttuminen palveluvaltaiseksi on kyseenalaistanut perinteisten yhteiskuntaluokkien olemassaolon. Kun teollisuusalojen työpaikat ovat vähentyneet ja väestön koulutustaso on kohonnut, yhä useampi sijoittuu nykypäivänä keskiluokkaan.

Lisäksi tänä päivänä sosiaalista asemaa ei enää määrittele aiemmilta sukupolvilta perityt varallisuudet samoin kuin joskus aikaisemmin. Tällaiset luokkayhteiskunnat kuitenkin vielä tänäkin päivänä todellisuutta monissa muissa maissa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa vanhempien yhteiskuntaluokka määrittelee vielä tiukasti sen, mihin yhteiskunnalliseen asemaan heidän lapsensa lopulta päätyy. Suomessa on näihin päiviin saakka pyritty tietoisesti ehkäisemään luokkayhteiskunnan muodostumista. Tähän keinona on ollut esimerkiksi lähes kokonaan julkisesti toteutettu ilmainen koulutusjärjestelmä. Yhtäläisen perusopetuksen ja kouluttautumismahdollisuuksien kautta Suomessa halutaan antaa kaikille samat mahdollisuudet toteuttaa itseään osana yhteiskuntaa.

Silti käytännössä tämä ei ole aina toteutunut johtuen korkeista työttömyysluvuista ja tuloerojen kasvusta. Kuilu hyvä- ja huono-osaisten välillä on valitettavasti myös Suomessa ollut kasvussa viimeisten vuosikymmenten aikana.

Syrjäytyminen huolestuttaa

Syrjäytyminen on yksi suurimpia sosiaalisia ongelmia nykypäivän Suomessa. Syrjäytyminen on yhteiskunnallista huono-osaisuutta, joka näkyy esimerkiksi terveysongelmina, työttömyytenä, köyhyytenä ja rikollisuutena. Syrjäytymisen syyt ovat moniulotteiset, mutta silti kyseessä on yleensä tietyn ihmisryhmän joutumista sosiaalisesti ja taloudellisesti valtaväestöä heikompaan asemaan.

Syjäytyminen voi näkyä myös yhteiskunnallisen arvostuksen puutteena ja niin sanottuna sosiaalisena leimautumisena. Syrjäytymisen syynä on WHO:n mukaan yhteiskunnan taloudellisten, poliittisten, sosiaalisten ja kulttuuristen resurssien epätasainen jakautuminen.

Suomessa pitkään jatkunut talouden taantuma on lisääntynyt syrjäytymisen riskejä. Lisäksi alueelliset erot Suomen sisällä vaikuttavat syrjäytymiseen. Esimerkiksi Itä-Suomen taantuvilla syrjäseuduilla asuvilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia opiskella ja luoda työuraa kuin kasvukeskuksissa. Pitkät työttömyysjaksot, päihteiden väärinkäyttö ja asunnottomuus ovat omiaan lisäämään syrjäytymiskierrettä, ja tässä erilaiset riskiryhmät ovat avainasemassa. Esimerkiksi kouluttamattomat, ikääntyneet, pitkäaikaistyöttömät, vammaiset ja maahanmuuttajat ovat sosiaalisia ryhmiä, joilla on muuta väestöä isommat riskit syrjäytymiselle.