Hyvinvointivaltion tausta

Hyvinvointivaltion olemassaolo on Suomessa liittynyt järjestelmään, jossa valtio tuottaa sosiaalipalveluita ja tulonsiirtoja kansalaisilleen keräämillään verovaroilla. Suomalainen hyvinvointivaltio on kehittynyt sotien jälkeen ajatuksesta, jossa ajatuksena on tasa-arvoon perustuen turvata jokaisen kansalaisen perustoimeentulo ja hyvinvointi, mikä tasoittaa kapitalistisen yhteiskunnan hyvinvointieroja.

Hyvinvointivaltio on näkynyt Suomessa esimerkiksi koulutuksen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuttomuutena tai ainakin huomattavasti yksityisiä palveluntuottajia edullisempina hintoina. Verojen keruu Suomessa perustuu ns. vastavuoroisuuden periaatteella, jossa valtiolla on mahdollista järjestää julkisia palveluita, kuten koulutusta ja terveyspalveluita siten, että jokainen Suomessa asuva kansalainen tai yritys maksaa veroja.

Hyvinvointivaltion tärkein tausta on siis tuloerojen tasaus verotuksen kautta. Ajatuksena on, että hyvin toimeentulevat aktiivisessa työiässä olevat kansalaiset jakavat hyvinvointia heikompiosaisille, esimerkiksi työttömäksi joutuneille, vanhuksille, äitiyslomalla oleville tai sairastuneille. Suomalaista yhteiskuntaa on haluttu näin rakentaa ns. pohjoismaisen hyvinvointimallin pohjalta, jossa ajatellaan kansalaisyhteiskunnan olevan yhtenäisempi, kun pääoman epätasaisesta jakautumisesta johtuvaa köyhyyttä ja siitä johtuvia sosiaalisia ongelmia on vähemmän.

Tällä hetkellä kuitenkin tuloerot kasvavat Pohjoismaissa nopeammn kuin OECD:ssä keskimäärin.

Hyvinvointivaltiolle tyypillisessä ajattelussa valtio on samalla ottanut vastuulleen aiemmin perheille ja kyläyhteisöille kuuluneita tehtäviä. Aiemmin esimerkiksi useammasta sukupolvesta koostuvat perheet huolehtivat itse sekä lapsista että vanhuksista. Suomalaisen yhteiskunnan kaupungistuessa kuitenkin perheet muuttuivat ydinperheiksi, jonka myötä Suomessa alettiin kehittää julkisisia palveluita niin vanhusten, lasten kuin esimerkiksi vammaisten ja muiden erityisryhmien hoitamiseksi.

Hyvinvointivaltio näkyy verotuksessa

Tuloerojen tasaaminen hyvinvointivaltiossa näkyy ns. progressiivisena tuloverotuksena. Valtio kerää veroja myös tavaroihin ja palveluihin sisältyvällä arvonlisäverolla eli ALV:lla. Suomessa kansalaiset ja yritykset ovat olleet varsin kuuliaisia veromaksajia, jos vertaa esimerkiksi siihen, millainen verotuskulttuuri Kreikassa tai Italiassa on ollut. Viime aikoina verotusta on kuitenkin Suomessa kevennytty

Pohjoismainen hyvinvointivaltio

Suomalainen hyvinvointivaltio on toteuttanut ns. pohjoismaista hyvinvointivaltion mallia. Tätä samaa mallia ovat Euroopassa edustaneet lisäksi Ruotsi, Norja ja Alankomaat. Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu universaaliuden ajatukselle, eli julkisen vallan tulee ottaa turvaverkkoonsa kaikki kansalaiset ja vähentää ihmisten riippuvuutta sekä perheistä että kapitalististen markkinoiden toiminnasta.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin lisäksi maailmalla toteutetaan myös Keskieurooppalaista (Saksassa ja Espanjassa) sekä Liberaalista (USA, Australia) hyvinvointivaltion mallia. Pohjoismaista poiketen esimerkiksi Saksa perustaa hyvinvoinnin jakamisen edelleen perheisiin sekä työsuhteiden kautta saatuihin etuuksiin. Liberaali hyvinvointivaltiomalli taas näkee, että jokaisen ihmisen tulee itse huolehtia omasta sosiaaliturvastaan ja koulutuksestaan.

Lamakaudet ja hyvinvointivaltio

Aktiivinen verottaminen on näkynyt valtion talouden vakautena, mikä jatkuikin pitkään suotuisana Suomessa aina 1990-luvulle saakka. Tähän asti Suomessa hyvinvointivaltio laajeni vahvasti, ja Suomi siirtyi maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta moderniksi palveluyhteiskunnaksi.

Kuitenkin taloudelliset taantumat, etenkin sekä 1990-luvun suuri lama-aika ja sitä tuoreempi, noin kymmenen vuotta kestänyt ja vuodesta 2006 alkanut taloudellinen laskukausi on vaikuttanut myös valtion taloutta heikentävästi. Korkeat työttömyysasteet ovat vieneet valtion talouden ahtaalle.

Aktiivimallilla vastuu yksilöille

Taloudellisten taantumien aikaan myös yhä useampi on alkanut kyseenalaistamaan hyvinvointivaltion toimia esimerkiksi työttömien suhteen. Esimerkiksi jotkut haluavat poistaa työttömien oikeudet päivärahoihin, sillä he katsovat valtion tulonsiirtojen ainoastaan passivoivan ihmisiä työntekoon. Silti moni suomalainen edelleen on sitä mieltä, että työttömyys ei ole vain työttömän oma syy

Kuitenkin Sipilän johtama porvarihallitus haluaa siirtää vastuuta valtiolta takaisin kansalaisyhteiskuntaan ja yksilöille itselleen. Tästä osoituksena on etenkin aktiivimalli , joka tuli voimaan 1.1.2018. Aktiivimalli näkee siis ratkaisun työttömyyteen työnhakijoiden aktivoinnilla. Kyseistä mallia on kuitenkin kritisoitu sillä, että se ei tarjoa riittävästi tukea työnhaulle eikä esimerkisi ota huomioon alueellisia eroja työnsaannin edellytysten suhteen.

Poliittisista päättäjistä poiketen suurin osa suomalaisista vastustaa aktiivimallia. Kun aiemmin työttömyyden syynä katsottiin epätasa-arvoisesti toimivat työmarkkinat, nykyisin työttömyyden syyt nähdään yksilöissä itsessään. Tällainen yhteiskunnallinen arvomaailma on vallitseva esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa on perinteisesti ajateltu siten, että yksilöiden menestyminen riippuu heistä itsestään, ja myös erilaisten sosiaalisten ongelmien taustalla on aina etenkin yksilölliset – ei laajemmat, epätasa-arvoisesti rakentuneesta yhteiskunnasta johtuvat ongelmat.