Oletko joskus tullut miettineeksi, millaisia eroja on suomalaisilla ja ulkomaalaisilla työmarkkinoilla? Tässä artikkelissa käsitellään näitä eroja: ei niinkään siitä näkökulmasta, missä asiat ovat paremmin, vaan ennemminkin tuodaan faktapohjaisesti esiin eroja meiltä ja muualta.

Tarkastelemme sellaisia työelämän asioita, jotka puhuttavat Suomessa aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Näistä asioista puhuttaessa nostetaan esille erilaisia verrokkimaita, jossa asiat ovat toisin tai samaan tulokseen on päästy eri tavoin. Tyypillisesti Ruotsi on Suomen tärkein verrokkimaa, mutta sellaisia ovat myös muut Pohjoismaat ja toisinaan Saksa.

Työmarkkinajärjestöt

Suomalaisista 75% kuuluu ammattijärjestöön ja suurin osa nimeää syyksi niiden tarjoaman työttömyysturvan. Ammattiyhdistysliikkeen rooli on Suomessa verrattain voimakas, sillä perinteisesti maassamme on noudatettu kolmikantaa: valtio, työnantajat ja palkansaajat neuvottelevat kaikki yhdessä työvoimapoliittisista ratkaisuista.

Ruotsissa ay-liikkeen valta on huomattavasti vähäisempi: jäsenmaksu ei ole verovähennyskelpoinen ja paikallista sopimista sovelletaan paljon laajemmin. Myös järjestäytymisaste on hieman alhaisempi kuin Suomessa. Liittoon kuulutaan harvimmin Ranskassa ja Liettuassa (molemmissa 8% työvoimasta). Järjestäytymisaste erottaakin suomalaiset työmarkkinat ulkomaisista usein ensimmäisenä, sillä jo pelkästään EU:n alueen keskiarvo on 23%.

Työpäivän pituus

Suomessa on viime aikoina ollut paljon puhetta kuuden tunnin työpäivästä. Kannattajien mukaan se ei olisi riski työn tuottavuudelle, vaan saattaisi parhaimmassa tapauksessa parantaa sitä, sillä levänneillä työntekijöillä on vähemmän sairaspoissaoloja. Tällä hetkellä suomalaiset tekevät keskimäärin noin 38-tuntista työviikkoa.

EU:n keskiarvo on hieman korkeampi (40h/viikko). Lyhintä työviikkoa tekevät hollantilaiset (30,6h/viikko). Täytyy kuitenkin muistaa, että monissa muissa maissa, jo esim. Ruotsissa, tehdään paljon enemmän osa-aikatyötä kuin Suomessa. Saksassa on myös käytössä järjestelmä, jossa työntekijän työaikaa voidaan lyhentää sen sijaan, että tämä irtisanottaisiin.

Palkan verotus

Suomessa palkkaa verotetaan progressiivisesti: mitä enemmän tienaat, sitä enemmän maksat siitä tuloveroa. Tällä pyritään tasaamaan palkkaeroja ja varmistamaan, että yhteiskunnan rahoittamiseen osallistutaan oman kantokykynsä mukaan.

Virossa on käytössä tasavero eli veroprosentti on kaikille sama. Virolaiset maksavat 20% suuruista tuloveroa, joka otettiin käyttöön vuonna 1994. Vuodesta 2018 alkaen alle 1200€ kuukaudessa tienaavat ovat kuitenkin saaneet tienata ensimmäiset 500€ verovapaasti. Myös monissa muissa Itä-Euroopan maissa on käytössä tasaverojärjestelmä: esimerkiksi Romania (10%), Venäjä (13%) ja Unkari (15%).

Eli eroja löytyy verotuksen suhteen aina maittain, mikä johtaa juurensa yhteiskunnan ja sen tarpeiden mukaan. Eroavaisuuksia löytyy urheilulajeistakin, vaikkapa euro 2020 lohko a kiinnostaa enemmän siinä pelaavia maita vastaavanlaisesti kuin suomalaisia kiinnostaa Huuhkajien lohko b.